“Emme usko kummituksiin, emmekä valokuviin. Uskomme toisiimme.”
New Ghosts kertoo isän ja tyttären suhteesta toisiinsa sekä heidän yrityksestä ymmärtää elämää, muutosta ja ajan kulumista. Kuvat nostavat esiin kysymyksiä identiteetistä, aikuisuudesta ja lapsuudesta, elämästä ja kuolemasta – millaisia esikuvia, ihanteita ja tulevaisuuden skenaarioita luomme toinen toisillemme?
Ollessamme pieniä pelkomme on helppo nimetä. Pelkäämme hirviöitä, kummituksia tai vaikkapa ikkunan takaa kurkottelevan oksan varjoa. Varttuessamme peloista tulee kuitenkin usein abstraktimpia. Nämä uudet hahmottomat pelot luovat uusia kummituksia, joille ei ole entuudestaan nimeä. Kummitustutkielmaansa kuvatessaan Sinikosket ovat huomanneet, että pelot ovat usein unelmien peilikuvia. Kun kummitukseen tutustuu paremmin tulee ikään kuin kesyttäneeksi aiemmin kasvottoman hahmon, jolloin se muuttuu portiksi kohti omia unelmia.
Kummitustutkielmaansa kuvatessaan isä ja tytär ovat viettäneet pitkiäkin aikoja tien päällä. Näillä matkoilla he ovat paitsi kuvanneet uusia kuvia myös järjestäneet kymmeniä lyhytkestoisuutta juhlistavia, performatiivisia näyttelyitä. Yhteistä näille näyttelyille on ollut, ettei niiden paikkaa tai aikaa olla koskaan kerrottu etukäteen. Näyttelyvieraiksi on siis päätynyt täysin sattumanvarainen joukko ihmisiä ja gallerioiksi ovat kelvanneet niin metsät, rauniot kuin lähiöiden tyhjennetyt uima-altaat.
Aki-Pekka ja Astrid Sinikosken kummitustutkielma on saanut alkunsa vuonna 2011. Sarjan on määrä valmistua vuonna 2058 Aki-Pekan täyttäessä 80 ja Astridin 50 vuotta. Tähän mennessä New Ghosts on ollut esillä kolmella eri mantereella. Syksyllä 2020 sarjan valokuvia nähtiin muun muassa Milanossa, Photo Vogue Festivalilla.
Aki-Pekka Sinikoski asuu ja työskentelee Helsingissä. Parhaiten hänet tunnetaan muotokuva- ja dokumenttivalokuvaajana sarjoistaan Finnish Teens (2011) ja Last Machos (2016). Taiteellisissa prosesseissaan Sinikoski pyrkii vangitsemaan ajan kulumisen, mistä johtuen projektit ovat usein pitkiä ja aikaa vieviä. Hän ei etsi ratkaisevia hetkiä vaan kuvaa pikemminkin pysähtyneisyyttä näiden hetkien jälkeen. Sinikoski on toiminut Helsinki Biennalen taiteellisena johtajana 2006–2009. Vuonna 2020 hän debytoi lastenkirjailijana teoksellaan Kuun valossa (ruot. Under månen, Schildts & Söderströms). Tämä haikean lohdullinen ja filosofinen kirja kertoo lapsen elämästä äidin kuoleman jälkeen. Sinikoski toivoo kirjan tuovan valoa ja lämpöä sinne missä sitä eniten tarvitaan.
Astrid Sinikoski opiskelee seitsemännellä luokalla yläkoulussa. Hän pelaa koripalloa, rakastaa eläimiä ja harrastaa piirtämistä. Hänellä on isänsä kanssa yhteinen punkia ja teknoa soittava yhtye, Raidalliset Lapset. Yhtye ei tosin ole julkaissut koskaan mitään muuta kuin punkia, koska kumpikaan ei ole vielä oppinut soittamaan teknoa.
Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Finnfoto ja Konstsamfundet.
Teoskuvia (klikkaa isommaksi!)
