Näyttelyn englanninkielinen nimi voidaan kääntää sekä “auta minua näkemään” että “auta minua ymmärtämään” – aivan kuin nämä käsitteet olisivat synonyymeja keskenään. Tulkitsemme ympäröivää maailmaa muun muassa värien, muotojen, liikkeen, etäisyyksien, ruumiinkielen, kasvonilmeiden ja symbolien – siis pääasiassa visuaalisten merkkien – avulla. Näyttely koostuu uusista kolmiulotteisista teoksista, jotka on tehty erilaisista optisista materiaaleista, kuten peileistä, linsseistä ja heijastavista kalvoista sekä teoksesta Byst vuodelta 2016. Teoksia ei ole aina helppo nähdä: ne muuttavat muotoaan ja piiloutuvat katseiltamme. Tietenkään veistokset eivät ole näkymättömiä oikeasti. Mutta jos on mahdollista tehdä ero esineen fyysisen muodon ja aineettoman sisällön välillä, taideteokset ovat aina suurempia sisä- kuin ulkopuolelta (osa näyttelyn teoksista on sitä ihan kirjaimellisesti).