Valokuvalla on kuvatyyppej\u00e4, muista taidelajeista poiketen, lukemattomia ja lukutapa vaihtelee niiden v\u00e4lill\u00e4 huomattavasti. On matkakuvaa, lehtikuvaa, mainoskuvaa, tiedekuvaa, muistokuvaa, muotokuvaa, selfiet\u00e4 jne. N\u00e4m\u00e4 lajit kuuluvat Schmollgen Eisenwerthi\u00e4 * mukaillen \u201dobjektiivisiin\u201d valokuvatyyppeihin.\u00a0<\/span><\/p>\n Kun n\u00e4emme ennest\u00e4\u00e4n oudon valokuvan, sen katsomistapa m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy olettamamme lajityypin kautta. Emmek\u00e4 esimerkiksi odota lehtikuvaan k\u00e4tkeytyv\u00e4n merkityksi\u00e4, jotka tuottaisivat taideteoksen katsomiskokemuksen. Taidekokemus edellytt\u00e4\u00e4kin Eisenwerthin mukaan kuvan \u201dsubjektiivisuutta\u201d, jota objektiivisissa kuvissa ei ilmene.\u00a0<\/span><\/p>\n T\u00f6yryl\u00e4n n\u00e4yttelyss\u00e4 koko kysymys, taiteen ja valokuvan alati muutokselle alttiista, ja siksi varsin kiinnostavasta suhteesta, voi unohtua kokonaan. T\u00f6yryl\u00e4n kuvien liittyminen taidekuvan kategoriaan on niin itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4\u00e4. N\u00e4in on koska T\u00f6yryl\u00e4n teokset noudattavat ns. subjektiivisen valokuvataiteen klassista kielioppia.\u00a0<\/span><\/p>\n Subjektiivinen valokuvataide on saanut nimens\u00e4 alunperin Otto Steinertilta. H\u00e4n nimesi j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kansainv\u00e4lisen valokuvan\u00e4yttelyn Saksan Saarbr\u00fcckeniss\u00e4 1951: \u201dDie Subjektive Fotografie\u201d. Kyseinen n\u00e4yttely on keskeisi\u00e4 modernin valokuvataiteen m\u00e4\u00e4rittelyn alkupisteit\u00e4.\u00a0 <\/span>Suomeen subjektiivinen valokuvaus saapui toden teolla vasta 1980-luvulla. Kuvatyyppiin liitettiin silloin ennenkaikkea valokuvaajat Ulla Jokisalo ja Timo Kelaranta.\u00a0<\/span><\/p>\n Steinertilainen subjektiivinen valokuvataide pyrki luomaan kuvakielen, joka irroittaisi valokuvaa Piercel\u00e4isest\u00e4 indeksisyydest\u00e4. Piercen mukaan valokuva on aina j\u00e4lki jostain ja toisaalta my\u00f6s ikoni, koska se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 joltain olemassa olleelta, eli toistaa n\u00e4hdyn. Subjektiivisen valokuvan edustajat eiv\u00e4t menneet kuitenkaan \u201dtaiteellistamisessaan\u201d yht\u00e4 pitk\u00e4lle kuin 1900- luvun alun piktorialistit. Subjetiiviset valokuvat n\u00e4yttiv\u00e4t ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nimenomaan valokuvilta. Ne eiv\u00e4t halunneet k\u00e4tke\u00e4 mekaanista- ja kemiallista alkuper\u00e4\u00e4ns\u00e4. P\u00e4invastoin, Steinertin opetusten mukaan subjektiiviset kuvat syntyv\u00e4t valokuvan valmistusprosessin muuntelun- ja kokeilujen kautta. \u00a0<\/span><\/p>\n Keinoja t\u00e4h\u00e4n olivat paitsi kameratekniikan mahdollisuudet, mutta ennen kaikkea subjektiivinen valokuva luotiin k\u00e4ytt\u00e4en laboratorion tarjoamia kemiallisia ja optisteknisi\u00e4 keinoja. Solarisaatio, kovakopiointi ja voimakkaat lis\u00e4valotukset olivat omiaan muuttamaan alkuper\u00e4isen valokuvan realismin tasoa. T\u00e4rkeinp\u00e4n\u00e4 tavoitteena olikin kuvan irroittaminen kuvaushetkest\u00e4\u00e4n ja\u00a0<\/span>-paikastaan. Valokuva, ikoninen toiste muuttui usein merkin kaltaiseksi, ep\u00e4tilalliseksi ja paikattomaksi esitykseksi.\u00a0<\/span><\/p>\n Subjektiivisen valokuvan lajityypiss\u00e4 toistuu valokuvan sis\u00e4ll\u00f6n selke\u00e4 kerroksellisuus. Kuvissa on n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4 valokuvan kopioima (ikoninen) todellisuuden kerros, mutta sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on usein toinen, ep\u00e4todempi pinta. Se asettaa realistisen maailman kappaleet uudenlaiseen kontekstiin.\u00a0<\/span><\/p>\n Esimerkiksi menetelm\u00e4st\u00e4 kelpaa vaikkapa T\u00f6yryl\u00e4n kuva silmist\u00e4 (Menneet, 2016). Kuva silm\u00e4st\u00e4 on monistettu ja vaikutelmana on kuin silm\u00e4n kuva olisi rikkoutunut. Kuin kyse olisi fyysisist\u00e4 ja rikkoutuneista kappaleista. Se todellisuuden taso, jossa T\u00f6yryl\u00e4 valokuvasi kasvot ja silm\u00e4t, on siirretty strategisesti \u201dtoisaalle\u201d. Katsoja ei en\u00e4\u00e4 kysy: \u201dKenen kasvot, kenen silm\u00e4t?\u201d. Teoksen silm\u00e4t saavat nyt pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n taiteilijan tarkoittaman symbolisen merkityksen.\u00a0<\/span><\/p>\n Sama ilmi\u00f6 toistuu muissakin T\u00f6yryl\u00e4n kuvissa. Esimerkiksi joutsen -kuvaa (Nukkuva joutsen, 2010), ei tietenk\u00e4\u00e4n tarkastella \u201dobjektiivisena\u201d tutkielmana tietyst\u00e4 linnusta. Ei siltik\u00e4\u00e4n, vaikka kuva t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 realisminkin vaatimukset: se on selke\u00e4, eik\u00e4 sit\u00e4 ole n\u00e4kyv\u00e4sti manipuloitu \u2013 manipuloimottomuus on muuten T\u00f6yryl\u00e4n ehdoton periaate, kaikki kuvat on tehty kamerassa ei tietokoneessa. Silti t\u00e4m\u00e4kin kuva irrottautuu vaivattomasti valokuvaa rasittavasta todistamisen taakastaan ja saa itsen\u00e4isen taideteoksen olemuksen. T\u00f6yryl\u00e4n valokuvan veistoksellinen muotokieli ja poikkeavan kuvakulman luoma tilattomuus\u00a0 <\/span>leimaavat kuvaa niin voimakkaasti, ett\u00e4 katsoja hylk\u00e4\u00e4 vaivatta kaikki realistisen valokuvan tulkintakehykset. Joutsenkuva on T\u00f6yryl\u00e4n luoma subjektiivinen taideteos.\u00a0<\/span><\/p>\n Onko subjektiivisen valokuvan ja n\u00e4in my\u00f6s Julius T\u00f6yryl\u00e4n viestin tehokkuus kuvien strategisessa oivalluksessa: tutun vieraannuttaminen kuljettaa katsojan l\u00e4hes huomaamatta tuntemattomille vesille. Kuvan n\u00e4enn\u00e4inen viittaus valokuvattuun todellisuuteen saa katsojan uskomaan kuvan totuuteen, mutta sen rinnalle ja p\u00e4\u00e4lle kiinnitetty \u201dsubjektiivinen\u201d kerrostuma muuttaa kaiken aivan toiseksi. Ehk\u00e4 joskus my\u00f6s vieraaksi, jopa pelottavaksi. Onko silloin my\u00f6s T\u00f6yryl\u00e4n kuvien sanoma: jaamme osan t\u00e4t\u00e4 maailmaa, mutta minun maailmani on silti lopultakin aivan toinen kuin sinun. Olemme vieraat toisillemme.\u00a0<\/span><\/p>\n Subjektiivinen valokuva syntyi samanaikaisena ilmi\u00f6n\u00e4 eksistentiaalifilosofian kanssa. Molemmat voidaan n\u00e4hd\u00e4 reaktiona II maailmansodan aiheuttamalle traumalle. Niiden viesti oli: ihmisen on oltava vapaa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n maailmansa omalla tavallaan, vain n\u00e4in voimme v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 tuhoon viev\u00e4t joukkoliikkeet. Vapauden seurauksena oli kuitenkin yksin\u00e4isyys ja omien p\u00e4\u00e4t\u00f6sten irrationaalinen erillisyys.\u00a0<\/span><\/p>\n Ihmiskunnan ongelmat eiv\u00e4t ole valitettavasti poistuneet mihink\u00e4\u00e4n. N\u00e4emme maailmassamme taas huolestuttavia ilmi\u00f6it\u00e4. T\u00f6yryl\u00e4n kuvat voivat vied\u00e4 katsojansa syvien pohdintojen tielle\u00e4. Se on merkki todellisesta taiteesta.\u00a0<\/span><\/p>\n *Schmollgen Eisenwerth: Objektiivinen ja subjektiivinen valokuvaus, 1952. Kuvista Sanoin, 3.<\/p>\nVeli Gran\u00f6 on kansainv\u00e4lisesti tunnustettu valokuvaaja, elokuvaaja ja nykytaiteilija, joka on toiminut opettajana\u00a0Lahden muotoilu- ja taideinstituutissa, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa sek\u00e4 Kuvataideakatemiassa.<\/h6>\n
![\"\"](\"https:\/\/turuntaidehalli.fi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/PRINTTI4.jpg\")
<\/a><\/p>\n