Ida Palojärven teosten kokeminen vaatii fyysistä läsnäoloa: viipymistä, liikkumista tilassa, teoksen äärelle menoa tai niiden sisään astumista. Samalla ne pakenevat haltuunottoa. Ne ovat hetkellisesti välähtäviä kuvia. Ne ovat fyysisen esteen tai pimeyden tai seinärakennelman taakse kätkeytyviä aavistuksia kauneudesta. Aarteista kenties? Idan teosten esineistö, hänen installaatioidensa katseen kohteet ovat taianomaisia ja silti jollain tavalla banaaleja: veitsiä, hedelmiä, vuorimaisemia, kultaa, suolaa, kukkia. Teokset omaavat kertomuksellisuuden aspekteja symbolisuudessaan ja kokemuksellisuudessaan, ne johdattelevat katsojaa ja aikaansaavat katsojassa ajallisen tapahtuman, vaikka ne eivät avaudu juonellisina narratiiveina. Anlegestelle -teoksen lähtökohtana on vallankäyttö ja oma potentiaali vallan väärinkäyttöön: ajatus siitä, että itse voi aiheuttaa kärsimystä, kenties osin tahtomattaan ja tiedostamattaan. 

– Marja Viitaluhta

Kuva: Maija Toivanen / HAM