Johanna Pöykön näyttely rakentuu maalauksista, joissa maalauspasta ja materiaali sen alta ovat kadonneet. Teoksissa näyttäytyy samaa rytmiikkaa kuin lakanapitseissä. Lakanapitsi on päällyslakanan eli ylälakanan koristeena käytetty kapea nauhamainen pitsi. Viittaukset lakanapitseihin sisältävät ajatuksen menneestä, toistosta ja muutoksesta. Virkatut pitsit maalausten lähtökohtana ovat pysähtymisharjoituksia.
Teen toistoa monessa suunnassa. Yksittäisiä suorituksia toistuvien suoritusten sarjassa. Kokonaisuus sai alkunsa kolmiosaisista teoksista: Maalasin aina kolme lähes samanlaista aihetta, joista muodostuu yksi teos. Toistuvien maalausaiheiden lisäksi toistoa tuo myös teosmateriaalin työstö – maalatun aiheen esiintyöstäminen. Ensimmäisen kankaan tein leikkaamalla saksilla. Se oli käsille liian rankkaa, vaikka siinä olisi viehättänyt tekotavan yksinkertaisuus. Nyt työstän teosten reikäisen kuviopinnan maalamalla. Käsin tekeminen on tila, johon voi palata. Se on rutiineita ja toistoa. Pysyvyyttä muutoksen keskellä. Se on ajan viettämistä itse valittujen ajatusten kanssa. Voin päättää, palaanko ajatuksissani aikaan ennen vai yritänkö selvittää, mikä on maailmassa nyt säilyttämisen arvoista.
Johanna Pöykkö (s. 1977, Rovaniemi) on oululainen tekstiili- ja kuvataiteilija TaM, jonka intohimon kohteena ovat tilalliset teokset. Hän käsittelee taiteessaan ihmisen suhdetta toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan materiaalinaan lakanakangas tiedon kuljettajana, välittäjänä, sekä serigrafia ja maalaus tekniikkana. Pöykön teoksia on ollut esillä mm Oulun, Kemin ja Jyväskylän taidemuseoissa, Suomen käsityön museossa, Helsingin taiteilijaseuran Haa-galleriassa, Oulun taiteilijaseuran Galleria 5:ssä ja Tampereen taiteilijaseuran Galleria Mältinrannassa. Johanna Pöykön taidetta on osana Oulun taidemuseon, Kuopion taidemuseon ja Oulun kaupungin kokoelmia sekä pysyvästi esillä uudessa Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
Näyttelyä on tukenut Koneen säätiö.
