Tervetuloa avajaisiin torstaina 3.10.klo 17.00 -19.00!
Opastus sunnuntaina 13.10. Klo 13.00
“Ehjä ikkuna on mielenkiintoinen lähinnä sen läpinäkyvyyden vuoksi. Mutta kun ikkuna särkyy, meitä kiehtoo se hauraus, joka on ollut olemassa koko ajan” [1]
Suzanne Mooneyn näyttely Shatter, Scatter tutkii lasia materiaalina suhteessa valokuvallisuuteen, sekä materiaalina jonka perustavanlaatuinen ja pysyvä ominaisuus on sirpaleisuus. Lasi myös toimii näyttelyssä nähtävien teosten käsitteellisenä viitekehyksenä ja lähtökohtana. Valokuvauksessa lasi toimii suurennuksen ja valon kohdistamisen työkaluna. Lasin avulla kuvia myös pidetään emulsio-kerroksessa, ohjataan kosketusnäytöllisiä laitteita sekä suojataan valmiita kehystettyjä valokuvia. Lasiin liittyy monia ristiriitaisia ominaisuuksia, ja samalla se on arkinen, kaikkialla ympärillämme käytössä oleva materiaali, joka usein jää meiltä huomaamatta.
Sirpaleisuus on ilmeistä videoteoksessa On Glass, sits an Image, jossa yksittäisestä mustavalkovalokuvasta peräisin olevat rosoiset palaset ilmestyvät peräjälkeen. Jokainen palanen näyttää vilauksen vuoristomaisemasta, pilvisestä taivaasta, paljaasta kallioista ja kaukaisista metsistä, kaikki epäsäännöllisesti aseteltuina. Alkuperäinen kuva, jonka valokuvaaja Henry A. Stanley otti vuonna 1903, kuvaa New Hampshiressa Yhdysvalloissa Mount Monadnockin huipulta avautuvaa vuoristomaisemaa. Tämä lasinegatiiville otettu valokuvaobjekti oli ollut olemassa jo yli 100 vuotta ennen kuin Mooney tarkoituksella rikkoi sen. Tuhoamisen teosta alkunsa saanut videoteos käsittelee ajatusta siitä, että kuvat ovat jatkuvassa tuotannon, vaihdon ja kuluttamisen prosessissa.
Lasi on amorfinen eli muodoton aine. Se ei ole nestemäistä eikä kiinteää, vaan jotakin niiden väliltä. Yläkerran galleriassa teokset laajentavat lasin moninaisen olemuksen pohdintaa installaatiolla, jossa taiteilija on yhdistellyt lasista puhallettuja muotoja, valokuvavedoksia, tekstiä ja esineitä. Tilassa risteilevät muodot tutkivat lasin muuttuvaa luonnetta ja muistuttavat siitä välttämättömyydestä, että jonain päivänä lasi tulee särkymään. Osa lasiobjekteista onkin jo särkynyt, ja nostavat esiin ajatuksen siitä, että seuraavaksi voi olla ehjänä säilyneiden objektien särkymisen aika. “Mitä tapahtuu, kun pudotat kristallin, jos se särkyy, ja jos vilkaiset lasinsirpaleita, jotka, vaikka ovat vain lasia, vangitsevat huomiosi… Kiiltävinä sirpaleina lasista tulee jotakin uutta.”[2]
Shatter, Scatter on osa taiteilijan laajempaa taiteellista tutkimustyötä, joka tutkii lasia laajempaan taiteellisen tutkimuksen kenttään, joka tarkastelee lasia kaikkialla läsnä olevana materiaalina kuvien tuotannossa.
Suzanne Mooney (syntynyt Irlannissa) on Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija, joka tutkii työssään valokuvan materiaalisuutta. Mooney on valmistunut Royal College of Art -yliopistosta Lontoosta ja hänen teoksiaan on esitetty kansainvälisesti näyttelyissä mm. ADN platformilla Barcelonassa, A.I.R Galleryssa New Yorkissa, Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä, Photo Ireland -festivaaleilla Dublinissa, Vitrine Galleryssa Baselissa, Weserburgin museossa Bremenissä, Contemporary Art Societyssa Lontoossa ja Lewis Glucksman Galleryssa Corkissa. Hänen teoksiaan on OPW:n (Office of Public Work, Irlanti), Irlannin valtion ja Kiasman kokoelmissa. Mooney on luennoitsija Helsingin Kuvataideakatemiassa ja väitöskirjatutkija Aalto-yliopistossa. Näyttelyä ovat ystävällisesti tukeneet Koneen säätiö ja Taiteen edistämiskeskus. Kiitokset myös Slatelle ja Zachille Aallon lasityöpajassa.
[1] Teju Cole, ’Shattered Glass’ teoksessa ’Black Paper: Writing in a Dark Time’ (2021)
[2] Bill Brown, ’The Secret Life of Things’ teoksessa ’Other Things’ (2015)
Turun Taidehalli