Yleisen määritelmän mukaan taidehalli on taiteen esittämisen paikka, joka ei yleensä harrasta tutkimustoimintaa eikä ylläpidä kokoelmia. Pohjoismaisten taidehallien erityispiirteisiin kuuluu vahvasti myös muu toiminta, kuten symposiumit, työhuoneet ja pedagogiset ohjelmat sekä näkemyksellinen johtaja, joka on taidekuraattori tai taiteen asiantuntija. Taidehallia ylläpitävät joko yksityiset, kunnalliset tai yleishyödylliset tahot.
Pohjoismaissa taidehalleiksi määriteltyjä kohteita on runsaasti, ainoastaan naapurimaastamme Ruotsista löytyy noin 22 kunnallista ja 25 yksityistä taidehallia. Suomessa taas on perinteisten taidemuseoiden lisäksi runsaasti pienempiä niin kutsuttuja taiteilijavetoisia gallerioita, joilla kaikilla on omat erityispiirteensä. Kenttä on maassamme monipuolinen, mutta myös fragmentoitunut ja keskisuuria taideorganisaatioita on vähän. Isoja tai keskisuuria taidehalleja löytyy vain pääkaupungista, Vaasasta, Seinäjoelta ja Porvoosta. Suomessa pitkään vallinnut näyttelymaksukäytäntö on luonut omat haasteensa sekä kotimaisille taiteilijoille että kentän kansainvälistymiselle.
Turussa valmistuu runsaasti kuvataiteilijoita, täällä on mm. yksi Suomen kolmesta kandidaattitason valokuvakoulutuksista. Valmistumisen jälkeen taiteilijat hankkivat työhuoneen ja pyrkivät elättämään itsensä taiteella. Vaan se ei ole Suomessa helppoa, sillä kilpailu on kovaa: vain muutama saa työskentelyapurahaa ja taidemyynti on vähäistä. Kuvataiteilijat kuuluvat Suomessa luovan alan ammattikunnista köyhimpiin ja työllisyysaste on pohjalukemissa. Tilanteeseen onkin reagoitu valtakunnallisella tasolla, sillä taiteen ja taidepalveluiden välitystoiminnan kehittämisen kautta saisimme ammattitaiteilijoille tuloja sekä kuvataiteilijoiden osaamista ja potentiaalia hyödynnettyä. Välittäjätoiminta ei viittaa aina numeraaliseen arvoon, vaan välitys voi generoida niin kutsuttua ”viivästynyttä arvoa”. Esimerkiksi voi taidehallin työskentely paikallisen taiteilijaryhmän kanssa edesauttaa taiteilijoiden menestystä kansainvälisellä taidekentällä useampia vuosia myöhemmin. Taidetoimintaa ei voi näin ollen koskaan pelkästään kvantitatiivisesti mitata, vaan arvioinnin ja laatukeskustelun ytimessä on oltava ammatillisuus, pyrkimykset ja arvot.
Nykytaiteilijat hyödyntävät tänään yhä laajempaa välineistöä teosten luomisessa, samalla immateriaalinen taide, aktivismi ja niin kutsuttu ”kohtaamisen taide” ovat olleet nousussa viime vuosikymmenet. Valokuvaus on ja tulee olemaan vahvasti oma osaamisalueensa, mutta kasvavassa fokuksessa on myös näkemisen, kuvien tulkitsemisen ja valokuvien käyttötapojen tutkiminen. Digitalisaatio on vaikuttanut taiteen aloista kaikista eniten valokuvataiteeseen ja kuvataiteeseen, sillä visuaalista taidetta voi välittää pitkälti digitaalisten kanavien kautta. Muutos on tuonut runsaasti uusia vaatimuksia sekä osaamiseen että välineisiin, joissa valinnanvaraa riittää, mutta digitaalisia yhteistyöhuoneita ja jatkokoulutuksia on kuvataiteilijoille niukasti tarjolla.
Turun nykytaideskene on vilkas ja dynaaminen, alueen taidetoimijat ovat rohkeita ja kokeellisia – usein alan edelläkävijöitä. Taiteilijoiden ja tutkijoiden liitto on Turussa vahva, ja kulttuurista nauttivia kaupunkilaisia runsaasti. Näistä asioista olemme ylpeitä ja niistä kannattaa pitää huolta. Silti esim. yritysyhteistyö, matkailijat ja säännöllisten taideharrastajien ulkopuoliset ryhmät loistavat taidegallerioissa poissaolollaan. Taiteen tulee olla jokaisen kävijän saavutettavissa, ja siihen tarvitaan muutakin kuin ilmoitus maksuttomasta sisäänpääsystä. Saavutettavuus ja toiminnasta tiedottaminen ovat näin ollen jatkuvia kehitystyön kohteita, jotka resurssipuutteesta valitettavan usein jää vapaan kentän taidetoimijoilla kesken. Kielen inklusiivinen käyttö, lähestyttävyys, verkostojen luominen ja erilaisten kohderyhmien tavoittelu ei ole instituutioiden tapaista kävijämäärätavoitteiden työstämistä, eikä myöskään kaupallisuutta tai populismia. Se on ammatillista välittäjätoimintaa, joka vaatii organisaatioon tehtävään palkatun henkilön.
Turun Taidehalli on uusi visuaalisen taiteen keskus, joka avautuu alkuvuodesta 2019 Turun Vanhalla Suurtorilla joulurauhan julistuspaikan naapuritalossa, Vanhalla Raatihuoneella. Turun Taidehalliin muuttavat kaksi alueen keskeistä taideyhteisöä, Turun Taiteilijaseura ry ja Valokuvakeskus Peri ry. Keskittämällä resursseja, tukemalla taiteilijoita sekä kehittämällä uusia toimintamalleja, aloja ylittäviä yhteistyökuvioita ja välittäjätoimintaa tämä uusi nykytaiteen yhteenliittymä vastaa kentän tarpeisiin, tässä ajassa. Turun Taidehalli on pilottihanke, eräänlainen ”käynnistäjä” (engl. incubator), jonka avulla kokeilemme sitä rakenteellista muutosta, josta on jo pitkään taidepoliittisessa keskustelussa puhuttu.
Turun Taidehalli on elävä keskus luomiselle, taidevälitykselle, kohtaamisille, taidepalveluille ja tapahtumille. Taideyhteisöt järjestävät taidehallissa gallerianäyttelyjä sekä ylläpitävät talossa mm. Turun Taidelainaamoa, kuvataiteilijoiden digitaalista työhuonetta ja valokuva-aiheista kirjastoa. Turun Taidehallin kolmannen kerroksen juhlasalia voi varata tilaisuuksiin ja siellä järjestetään myös Taidehallin omia taidetapahtumia. Yleishyödylliset yhdistykset voivat vuokrata juhlasalia alennettuun hintaan ja vapaan kentän taidetoimijat voivat kokoustaa Turun Taidehallissa maksutta.
Tervetuloa Turun Taidehallin!
Turku 21.1.2019
Sade Kahra
hallituksen puheenjohtaja
Turun Taidehalli ry
/// SVENSKA ///
Åbo Konsthall – en sammanslutning för samtida konst
Begreppet konsthall definieras allmänt som en plats för att visa konst. Utöver detta sägs, att konsthallar inte producerar forskning och att de vanligtvis inte upprätthåller konstsamlingar. Däremot innefattar de nordiska konsthallarna oftast andra aktiviteter såsom symposier, verkstäder och pedagogiska program. En dynamisk nordisk konsthall anses även förutsätta en visionär chef, som är curator eller annan expert inom konstområdet. Både privata, kommunala och allmännyttiga aktörer, eller en kombination av dessa, kan upprätthålla konsthallar.
I Norden finns det gott om ställen som kan definieras som konsthallar. I vårt grannland Sverige finns exempelvis så mycket som 22 offentliga och 25 privata konsthallar. Förutom traditionella konstmuseer hyser Finland ett rikligt antal mindre, så kallade konstnärsdrivna gallerier, som alla har sin särprägel. Konstfältet i vårt land är således mångfacetterat men även fragmenterat med betydligt färre medelstora konstorganisationer. Större konsthallar finns bara i huvudstaden, Vasa, Seinäjoki och Borgå. Den underliga praxisen med utställningsavgifter har dessutom länge satt käppar i hjulen för både inhemska och utländska konstnärer. Avgiften styr i viss mån galleriernas val av utställningar och begränsar därmed möjligheterna att bjuda in överraskande konstnärer.
Det utexamineras rikligt med visuella konstnärer i Åbo, här finns bl.a. ett av Finlands tre fotoutbildningar på kandidatnivå. Efter examen skaffar sig många av konstnärerna ett arbetsrum och försöker livnära sig på konstnärsyrket. Det är dock inte särskilt lätt i Finland och konkurrensen är hård: endast några få beviljas arbetsstipendium och konstförsäljningen är som regel marginell. Inom den kreativa branschen hör de visuella konstnärerna till landets fattigaste och sysselsättningsgraden ligger på bottennivå. Bildkonstnärernas oroväckande situation har utlöst åtgärder på nationell nivå: via utvecklandet av professionell förmedling av konst och konsttjänster kunde vi nämligen öka på konstnärernas inkomster och uttnyttja det omfattande professionella potential som finns. Konstförmedling refererar inte alltid till ett numeriskt värde, utan professionellt förmedlingsarbete kan även generera så kallade ”fördröjda värden”. Exempelvis kan konsthallens samarbete med en lokal konstnärsgrupp bidra till gruppens genomslag på ett internationellt plan flera år senare. Av denna anledning är konstverksamhet sällan absolut mätbart utan professionalism, mål och värderingar måste utgöra kärnan i diskussionerna kring utvärdering och kvalitet.
Visuella konstnärer utnyttjar en ständigt växande uppsättning verktyg i sitt skapande, samtidigt som intresset för immateriell konst, aktivism och så kallad ”möteskonst” har ökat de senaste decennierna. Fotografi är och kommer att förbli sitt egna kompetensområde, men fotokonstnärer söker även perspektiv på fotografiet som medium; hur man tolkar och använder fotografier. Digitaliseringen har påverkat bildkonsten mer än andra konstformer, eftersom visuell konst till största delen kan förmedlas via digitala kanaler. Förändringen har medfört ökade krav på både kompetenser och utrustning, men det finns mycket få gemensamma digitala arbetsrum eller vidareutbildningar för visuella konstnärer att tillgå.
Åbos konstscen är livlig och dynamisk och konstnärerna i området är djärva och experimentella – ofta pionjärer inom fältet. Kopplingen mellan konstnärer och forskare är stark och det finns rikligt med kulturnjutare i staden. Vi är stolta över vår kulturstad och värnar om att den också utvecklas. Trots detta lyser exempelvis företag, turister och grupper utöver de regelbundna konstentusiasterna i stadens konstgallerier med sin frånvaro. Det finns alltså ännu arbete att göra. Konst bör vara tillgängligt för alla och detta kräver mer än ett meddelande om gratis inträde. Tillgänglighet och informering kräver fortlöpande utvecklingsinsatser, insatser som på grund av det fria fältets bristande resurser ofta förblir ofullständiga. Inkluderande språkanvändning, tillgänglighet, nätverk och breddade målgrupper är inte ett institutionslikt bearbetande av besökarsiffror, det är heller inte kommersiellt eller populistiskt. Det är professionellt förmedlingsarbete, som kräver kunniga anställda för uppgiften.
Åbo Konsthall är ett nytt centrum för visuell konst, som öppnar i Gamla Rådhuset, på Gamla Stortorget i Åbo i början på 2019. Åbo Konsthall inhyser två nyckelaktörer i regionen; Konstnärsgillet i Åbo rf och Fotocentrum Peri rf. Genom att koncentrera våra resurser, stödja konstnärerna samt utveckla nya verksamhetsmodeller, sektorsövergripande samarbeten och konstförmedling, möter detta nya konsortium av samtida konst fältets behov, i denna tid. Åbo Konsthall är ett pilotprojekt, en slags ”inkubator”, där vi testar den strukturella förändring som inom den konstpolitiska debatten länge diskuterats.
Åbo konsthall är ett levande centrum för skapande, konstförmedling, möten, konsttjänster och evenemang. Konstaktörerna organiserar galleriutställningar samt upprätthåller bl.a. Åbo Artotek, ett digitalt arbetsrum för bildkonstnärer och ett fotokonstbibliotek i konsthallen. Festsalen på tredje våningen kan bokas för evenemang och salen används även för konsthallens egna evenemang. Allmännyttiga föreningar kan hyra festsalen till rabatterat pris och konstaktörer kan samlas i konsthallens mötesrum gratis.
Välkomna till Åbo Konsthall!
Åbo 21.1.2019
Sade Kahra
styrelseordförande
Åbo Konsthall rf
