Tervetuloa avajaisiin torstaina 30.10. kello 17.00-19.00!
Opastus sunnuntaina 23.11. kello 13.00
Totuus on, että pelkään kaikkea. Jos huomioni on tarpeeksi muualla – esimerkiksi televisio-ohjelmassa, näyttelyn avajaisissa tai lasillisen viiniä nautittuani – pelko hellittää ehkä noin 70 prosenttiin. Pelkään korkeita paikkoja, kuolemaa, sairauksia, pahoja ihmisiä, lentämistä (oikeastaan mitä tahansa matkustamista – autoja, busseja, junia), suljettuja tiloja, metsiä, jäätiköitä, hissejä, julkisia vessoja, kellareita, ullakoita, sotaa, ilmastonmuutosta, ötököitä, karhuja, haukkuvia koiria, haita, käärmeitä, susia, kovia ääniä, vahvoja hajuja, hometta, sieniä. Pelkään putoavani ja lohkaisevani hampaani (uudelleen). Pelkään vanhoja cis-miehiä, erityisesti lääkäreitä, näyttelijöitä, muusikoita, valkopartaisia miehiä ja yhdysvaltalaisia. Pelkään todella paljon, että minut raiskataan uudelleen. Suojamuurini ovat pystyssä ja nyrkkini valmiina. Hei, ahdistus! Yksi vaikeimmista asioista Suomessa asumisessa on pimeys. Olen 47-vuotias ja kyllä, pelkään pimeää.
Terapeuttini mukaan lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneilla aikuisilla esiintyy tyypillisesti kahta erilaista reaktiota pimeyteen: he joko rakastavat sitä, koska pimeässä he voivat piiloutua ja olla näkymättömiä, tai kuten minä, he pelkäävät pimeää, koska siellä on tapahtunut pahoja asioita.
Yläkerran galleria on kirkasvärinen mutta aavemainen kasvoineen, jotka tuijottavat katsojaa. Galleriassa on esillä analogisia valokuvia ja kollaaseja suurikokoisilla käsinvärjätyillä kodintekstiileillä. Siellä voi kohdata pelkonsa kirkkaudessa. Alakerran gallerian teokset ovat synkempiä ja ne valtaavat enemmän tilaa. Musta huumori johdattaa katsojan synkkien ajatusten läpi. Jos haluat, voin olla ystäväsi ja opastaa sinut eteenpäin.
Juliana Irene Smith on puoliksi kalifornialainen, puoliksi iranilainen taiteilija, äiti ja aktivisti, joka asuu Helsingissä. Ennen muuttoaan Suomeen vuonna 2017 hän asui Kapkaupungissa, jossa hän johti taiteilijavetoista voittoa tavoittelematonta ALMA MARTHA-kollektiivia. Hänellä on valokuvauksen kandidaatin tutkinto Parsons School of Designista New Yorkista ja julkisen taiteen maisterintutkinto Taide- ja tiedeyliopistosta Luzernista, Sveitsistä. Kapkaupungissa hän kouluttautui vapaaehtoiseksi kriisiapuneuvojaksi raiskaustapauksiin. Hän on osallistunut kolmeen Triangle Arts Workshop -tapahtumaan: Jordaniassa, Libanonissa ja Palestiinassa sekä Art Omiin New Yorkissa. Hänen töitään on ollut esillä mm. Lucernen taidemuseossa, RIWAQ-biennaalissa Bir Zeitissä Palestiinassa, Beneholz Space for Contemporary Art -galleriassa, Dienstgebäude Project Space -galleriassa, Why We Worry Gallery Supernovassa Riiassa, Cultural Transference Elizabeth Foundationissa New Yorkissa (kuraattorina Sara Reisman), Jerusalem Show Al Ma’mal -säätiössä (kuraattorina Lara Khaldi), Let’s Dance Nitra Galleryssa Slovakiassa, Lactose Intolerant-soolonäyttely Valokuvagalleria Hippolytessa Helsingissä, Haihatuksen 25. kesänäyttelyssä (kuraattorina Elham Rahmati), Unknown Benevolence Hafnarborgin museossa Islannissa (kuraattorina Þórhildur Tinna Sigurðardóttir) ja Kesäsade-ryhmänäyttelyssä Taidehallissa Helsingissä vuonna 2025 (kuraattorina Eeva Holkeri). Tämä on hänen ensimmäinen näyttelynsä Turussa.
