Kaija Hinkulan Gardener –näyttelyssä kokonaisuuden keskiössä on värikkäät (hoivattavat?) maalausobjektit ja puutarhurin nimeämättömät toimet. Teokset koostuvat veistoksellisista maalauksista, joihin on yhdistetty viherkasvien hoidossa käytettyjä esineitä, kuten kastelupalloja ja -piikkejä sekä minikasvihuoneen osia. Levyille leikatuissa teoksissa toistuu erilaisiin siemeniin ja pilviin yhdistyvä kuvitteellinen abstrakti kuvio, jonka läpi kurkistavat uteliaisuutta herättävät hahmot.
Hinkulan työskentelyssä keskeistä on uteliaisuus, kokeileminen, leikki ja maalauksen laajentaminen kohti määrittelemätöntä. Teokset ovat tilallisia, veistoksellisia, ne ovat videoita, kokonaisuuksia, havaintoja, ehdotuksia. Näyttelyprosessin aikana taiteilija on miettinyt haaveilun ja kuvittelun voimaa ja pohtinut “realismin” käsitettä, ja sitä, mitä sillä itse asiassa tarkoitetaan. Hinkula ajattelee, ettei haaveilu ole pakoa todellisuudesta, vaan voimavara ja välttämättömyys maailmassa – vapauden kasvualusta uusille ajatuksille, toisen olemisen mahdollisuuksille ja potentiaalille. Toivo ja kuvittelun mahdollisuus kannustavat luomaan uusia näkökulmia ja näkemään maailman eri valossa, mikä on innostavaa ja tarpeellista nykymaailman dystooppisessa tunnelmassa.
Uusi teossarja toimii vertauskuvana unelmien hoivaamiselle ja ruokkimiselle. Viitteet puutarhuriin toimivat vertauskuvana ihmisen kehitykselle ja kyvylle kuvitella uudenlainen maailma. Siemenen aihiot symboloivat kasvun ja muutoksen prosesseja, toiveikkuutta ja luottamusta tulevaisuuteen. Maalaus on mahdollisuuksien puutarha, jossa erilaiset lajit risteävät keskenään ja synnyttävät ennenkokematonta.
Kaija Hinkula (s. 1984) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta. Hänen teoksiaan on mm. HAMin ja Valtion taidekokoelmissa.
www.kaijahinkula.com / www.instagram.com/kaijahinkula
Todellisten ja kuviteltujen puutarhojen vaalimesta ja hoivaamisesta, unelmien yltäkylläisyydestä, nautinnosta ja leikistä/ Anna Jensen
”Puutarha puhkeaa aina uudelleen loistoonsa. Karun talven jälkeen lumi sulaa ja mustan maanpinnan läpi tunkevat väkevänä vihreänä nousevat korret. Nupuista aukeaa kukkia, jotka loistollaan houkuttelevat paikalle eläinmaailman edustajia, pölyttäjiä, kimaltelevia kuoriaisia ja pörröisiin raitapukuihin pukeutuneita mehiläisiä. Siitepöly leviää niiden pikkuruisissa jaloissa eteenpäin, kasvit hedelmöittyvät, lisääntyvät, valmistautuvat taas auringon houkuttelemana nousemaan läpi kohmean mullan, rehevinä, tuoksuvina, värikylläisinä, anteliaina.
Puutarha ei kuitenkaan kukoista yksin, vaan puutarha tarvitsee avukseen puutarhurin. Puutarhuri hoivaa, kastelee, kitkee, kääntää. Kuvittelee, haaveilee, suunnittelee, ja sitten istuttaa, kasvattaa ja lopulta kerää. Puutarhuri kaitsee, kultivoi ja tuntee: kasvinsa, maaperänsä ja toimensa, ja tunteita, joita näiden äärellä herää. Apuna ovat lukemattomat välineet, kannut, hansikkaat, tarhurointia tuntemattomalle tunnistamattomat mutta houkuttelevat objektit, jotka nyt osana Hinkulan teoksia sekä viittaavat tarkoitukseensa että muuttuvat aivan uudeksi, puhtaasti esteettiseksi materiaaliksi. Toden ja keksityn ero kapenee ja elämisen muotojen kirjo laajenee. Puutarhanhoidon myötä suhde maahan, ja sitä kautta maailmaan, muuttuu konkreettiseksi ja käsinkosketeltavaksi, ja toisaalta maailmasuhteen utopistiset ulottuvuudet nousevat pintaan.
Puutarha on visio, paratiisi ja unelma. Se on puutarhurinsa luomus, mutta myös sattumien summaa, olosuhteille altistumista ja maailman monien voimien ehdoilla toimiva järjestelmä. Puutarha on fiktio, joka muuttuu todeksi siementen alkaessa itää. Puutarha on vastakohtien maailma, jossa kohtaavat kuoleman vääjäämättömyys ja aina uuden syntymän ihme, uusi ja toisteinen, loputtomasti toistuva ja toistoja vaativa. Puutarha on kaaoksen ja järjestyksen välistä rajankäyntiä, työtä ja hoivaa, ja paikka leikille, jossa muodot ja värit ovat jatkuvassa muutoksessa maailman muuttuessa niiden ympärillä.
Kaija Hinkulan Gardener – kokonaisuus laajentaa tämän tosissaan otettavan leikin kuvataiteen kentälle. Puutarhojen ja pihojen estetiikasta ja viherkasvien hoitoon suunnatusta tarpeistosta lainaavat teokset viljelevät uteliaisuutta ja leikkisyyttä ja rakentavat oman maailmansa, joka yllättää, huvittaa ja ilahduttaa. Hinkulan puutarha toimii vertauskuvana ihmisen kyvylle kehittyä ja kuvitella uudenlainen maailma. Puutarhaa vaalimalla vaalitaan leikkisyyttä ja hoivataan mielikuvitusta, nautitaan muutoksesta, uusista mahdollisuuksista, tulevaisuuden odotuksesta. Puutarhan hoito on todiste siitä, että huominenkin on olemassa.
Puutarhoihin liittyy odotus, ylenmääräisyys, kauneus ja kauheus: kukoistamisen ja lahoamisen potentiaali, marjojen makeus ja maanalla möyrivät madot ja raadonsyöjät. Hellästi hoivaava tarhuri on kuitenkin myös puutarhan hallitsija, joka kitkee ei-toivotus, terävin kynsin kuorii ja kaivaa, puhkoo maan ja hedelmien pinnan, myrkyttää ja lahottaa kompostissaan. Puutarha on paratiisi, mutta paratiisissa voi lymyillä käärme, tai joku, joka kurkistaa maalauksen kerrosten välistä, tai tunkee tassujaan pinnan puhkovan ornamentin läpi.
Puutarhoissa yhdistyy haaveilu ja realismi: kuvittelu kohtaa maan, ilman, auringon, veden ja puutarhurin hellät kädet, ja näin haaveilun materiaalisesta muodosta syntyy versoja ja taimia. Puutarha on monimutkainen, symbioottinen oma systeeminsä ja ilmiönä täynnä ristiriitoja: työtä ja huvia, varjoissa laiskottelua ja hikistä puurtamista, etuoikeus ja velvollisuus. Nautintoa ja hikeä ja likaa, todellinen ja metafora: kun Voltaire Candiden lopussa kirjoittaa, että “meidän tulee viljellä puutarhaamme” (‘One must cultivate one’s own garden’), ei kysymys ole vain hyötykasvien kasvattamisesta, vaan oman maailman luomisesta, esteettisen ymmärryksen kehittämisestä ja oman näkemyksen ja uteliaisuuden vaalimisesta.
Puutarhuri puolustaa puutarhaa, kultivoi sitä, vaalii jatkuvaa muutosta ja uudistumista. Taiteen tekemisen lailla puutarhan hoito on työtä, mutta myös leikkiä. Se tapahtuu konkreettisen ja materiaalisen ja vasta tuloillaan olevan, kuvitellun, välimaastossa. Kyse on jonkun tekemisestä olevaksi, synnyttämisestä: taiteilijat ja puutarhurit kuvittelevat tulevaa maailmaa muidenkin puolesta. Taiteilijan ja puutarhurin työ on täyttää se, missä ei vielä ole mitään, sillä, mikä on kuviteltu ja antaa se muille elättäväksi, koettavaksi, nautittavaksi, maistettavaksi, nähtäväksi.
Kaija Hinkulan työskentelyssä keskeistä on uteliaisuus, kokeileminen, leikki, värit, ja maalauksen laajentaminen kohti määrittelemätöntä. Teokset ovat tilallisia, veistoksellisia, videoita, kokonaisuuksia, havaintoja, ehdotuksia, ja kysymyksiä. Ne materialisoivat iloa ja antavat sille fyysisen muodon, ja tekevät näkyväksi sen, että ilo ja huumori eivät ole ohuita tai vähäpätöisiä, vaan niissä on kumouksellista voimaa. Maalaus on mahdollisuuksien puutarha, jossa erilaiset lajit risteävät keskenään ja synnyttävät ennenkokematonta. Hinkula osallistuu näyttelyllään ajankohtaiseen keskusteluun puutarhoista, laajentaen sitä kirjallisuudesta kuvataiteeseen. Siinä, missä Olivia Laing kuvailee viimeisimmässä teoksessaan The Garden Against Time puutarhoja turvasatamina, hedelmällisinä paratiiseina ja salaisuuksien ja mahdollisuuksien mutta myös ulossulkemisen ja etuoikeuden paikkoina, ja Sheila Heti kertoo Pure Colourissa, miten maailman ensimmäisen luonnoksen jälkeen kaikkialle versoo kukoistava puutarha, “The entire earth will be a garden sprouting forth, opening with the sun and closing with the moon, and the plants will not remember how we cut them in the first draft.”, pohtii Hinkula kysymystä värin ja muodon kautta. Kauneinta tässä on, että katsoja voi kokea ajattelun tilallisesti ja ruumiillisesti, astua sisälle teosten puutarhaan.”
Anna Jensen
Jensen (TaT) on helsinkiläinen kuraattori, tutkija ja kirjoittaja, joka rakastui Hinkulan teoksiin päätä pahkaa ensi kohtaamisella, ja on tuntenut syvenevää rakkautta niitä kohtaan siitä asti.
Gardener on esillä Turun Taidehallin Iso Galleriassa 5.7.–25.8.2024, keskiviikosta perjantaihin klo 12–18, lauantaisin ja sunnuntaisin 12–16.
