Sites of Dreaming on valokuvanäyttely, joka dokumentoi Suomessa eläviä transsukupuolisia henkilöitä ja keskittyy erityisesti heidän elämäänsä koskeviin arkipäiväisiin näkökulmiin, jotka usein sivuutetaan. Näyttely on pitkäaikaisen vuosina 2019-2023 toteutetun projektin päätös.
Projekti on ollut kaksijakoinen: sen tavoitteena on ollut kiinnittää huomiota transsukupuolisten henkilöiden terveydenhuollon järkyttävään tilaan Suomessa ja toisaalta myös tuoda vastapainoa terveydenhuoltoon liittyvään väkivaltaan dokumentoimalla valokuvan avulla kuvien kohteena olevien henkilöiden huolenpidon ja turvan hetkiä. Projekti pyrkii tuomaan esille niitä lukuisia tapoja, joilla yhteisöni jäsenet tukivat toisiaan sukupuolen korjausprosessiemme aikana. Kuvat esittävät kotoisia hetkiä, joissa laitetaan ruokaa, vaihdetaan siteitä, käydään kaupassa ja avustetaan suihkussa käymisessä leikkauksen jälkeen.
Hiljattain tapahtunut edellisen translain kumoaminen tarkoittaa, että sukupuolimerkinnän muuttaminen ei enää edellytä aiemmin vaadittua, usein järjenvastaista psykologista arviointia. Vaikka lainmuutos on merkittävä edistysaskel, on hyvin tärkeää huomioida, että se ei vieläkään onnistu suojelemaan ei-binääristen henkilöiden tai translasten oikeuksia. Transoikeuksien puolustamista siis tarvitaan ja taistelu jatkuu edelleen.
Sites of Dreaming -näyttelyni kautta yritän esittää kokonaisvaltaisemman ja vivahteikkaamman kuvan transihmisten elämästä. Sen sijaan että esittäisin yksilöt pelkästään heidän kohtaamiensa vaikeuksien kautta, korostan heidän kokemustensa moniulotteisuutta. Tavoitteenani on haastaa yhteiskunnassa vallitsevia yksinkertaistettuja ja virheellisiä narratiiveja. Keskittymällä tavallisiin ja arkipäiväisiin piirteisiin transihmisten elämässä pyrin tuomaan esille heidän kokemustensa rikkauden ja monimuotoisuuden, joka usein jäävät traumaattisten kertomusten alle.
Valokuvauksella on ollut tärkeä rooli queer-ja transihmisten elämässä läpi historian. Kuvia on käytetty dokumentoimaan keskeisiä hetkiä taistelussa LHBTQ+-oikeuksien puolesta, luomaan yhteisöllisyyden ja yhteenkuulumisen tunnetta, sekä haastamaan stereotyyppejä ja ennakkoluuloja. Uskon, että valokuvaus on edelleen queer- ja transihmisille olennainen työkalu, jonka avulla voimme luoda itseämme leikin ja fantasian keinoin sekä dokumentoida ja suojella tarinoitamme, jotta niitä ei hävitettäisi historiasta.
Shia Conlon on taiteilija, jonka työ keskittyy tarinankerronnan voimaan transvapautuksen / transihmisten vapautuksen työkaluna. Conlonille halu ja fantasia ovat tärkeitä transelämän osia, sillä ne tarjoavat keinon taistella transfobisia lakeja ja asenteita vastaan. Hänen työhönsä on vaikuttanut syvästi sekä valokuvauksen fetisistisyys että häntä edeltänyt queervalokuvan- ja elokuvan historia. Conlon näkee taiteellisen työnsä osana perintöä, jossa yksinkertaistavia narratiiveja marginalisoiduista yhteisöistä vastustetaan taiteen keinoin. Taiteellisen työnsä ohella hän myös päätoimittaa transsukupuolisen kirjoittamisen ja taiteen lehteä, jonka tuotto lahjoitetaan kokonaisuudessaan transyhteisölle. Conlonin työ perustuu yhteistyöhön, eikä se olisi mahdollista ilman queer- ja transyhteisöjen haavoittuvuutta ja avoimuutta. Hänen teoksiaan on ollut esillä New Yorkissa, Lontoossa, Dublinissa, Helsingissä, San Franciscossa ja muualla. Hänen töitään on julkaistu New York Timesissa, i-D:ssä, PhMuseumissa, Huffington Postissa, Nuoressa Voimassa, Astrassa ja monessa muussa julkaisussa.
