Näkökulma Renja Leinon näyttelyyn ”Darling Sea” 31.8.–30.9.2018 Valokuvakeskus Perin galleriassa
Perheen rakkaan laivan Blue Boyn, VMV 16, tuhoutuminen painui pienen tytön muistiin niin, että se on läsnä hänen elämässään vielä vuosikymmenien jälkeen. Renja Leinon näyttely ”Darling Sea” kiteyttää taiteilijan pitkän rakkauden mereen sekä huolen sen muuttuvaa muotoa kohtaan.
Meren kuvaus, ihmettely, kunnioitus ja pelko ovat kuuluneet kuvan tekemisen kaanoniin aina esihistoriasta saakka. Varhaisimmat meren ja veneiden kuvaukset on hakattu kallioon 12000 eaa. Merestä tuli yhä tärkeämpi elementti, kun maisemamaalaus syntyi renessanssin aikana. Flaamilainen Jan van Eyck (1390–1441) maalasi useita kuvia, joissa kohtaukset tapahtuivat meren rannalla. Hollantilainen Jan Porcellis (1580–1632) maalasi myrskykuvauksia jotka alleviivasivat ihmisen heikkoutta luonnonvoimien edessä. Ranskalainen Claure Joseph Vernetin (1714–1789) teoksessa Haaksirikko yhdistyy meren kauneus ja kauheus. Hollantilaisen video- ja performanssitaiteilija Bas Jan Aderin (1942–1975) teos purjehdus Atlantin yli oli traaginen matka, minne taiteilija lopullisesti katosi.
Aivan viime vuosina on tehty teoksia Välimerestä, paikasta, josta on tullut tuhansien siirtolaisten hauta ja tätä myöten eriarvoisuuden symboli. Meri muuttuvana allegoriana on antanut alustan eri sukupolvien taiteilijoille käsitellä ajattomia ihmisyyden käsitteitä sekä ajankohtaisia ja poliittisia kysymyksiä.
Renja Leinon teokset ovat paitsi henkilökohtaisia ja emotionaalisia myös analyyttisia ja poliittisia. Esimerkiksi kolmikanavaisella videolla ”Archiving Ice” Leino kuvaa jäälauttojen ohi soljumista kauniin hypnoottisesti. Teoksen nimi muuttaa kuvien luonteen. Jäälautat ovatkin jäähyväismatkalla. Kauneuteen yhdistyy suru.
Sama suru on valokuvassa ”Uusi merimaalaus”. Jan Porcellisin uhmaavat merimaalaukset näyttivät ihmisen heikkouden luonnonvoimien edessä. Leino kääntää tämän asetelman ja kuvaa luonnon haavoittuvuutta ihmisten valintojen jälkeen. Levä maalaa meren pintaan ihmisen kädenjäljen aivan kuin suihkukone siniselle taivaalle valkoiset viivat.
Näyttelyn nimiteos ”Darling Sea” on Leinon irtiotto meren esteettisestä havainnoinnista. Siinä taiteilija uppoaa avannon hyiseen veteen. Välillä hän nousee pinnalle haukkomaan henkeä, painuakseen jälleen jäiden lomaan. Katkonainen pinnalla pysyminen on kuin hauraan olemassaolon kuvaus.
Installaatio ”Generations of Joy” on kuin mielikuva onnellisen lapsen kauan sitten vietetystä kesästä. On viipyilevää olemista, aurinkoa ja merta, jota kuvaa levoton mieli kameran takana. Taustalla lapsi tapailee pianon koskettimia. Seinällä on puusta veistettyjä laivoja eri vuosikymmeniltä. Kesän ja meren tuoksu leijuu ilmassa. Samoin kuin kysymys: olemmeko valmiit luopumaan tästä kaikesta?
Leinon teokset – ja kokemukset niiden takana – ovat syntyneet vuosikymmenien arkisesta suhteesta aiheeseen, sekä tarkkailusta -ja tunteiden peilaamisesta asuinympäristöstä aukeavaa Saaristomerta kohtaan. Esimerkiksi Estonian uppoamiseen syvästi järkyttynyt Leino reagoi välittömästi tekemällä siitä teoksen ”Sattumasfääri 1994″. Tämä on hänelle luontainen tapa toimia. Näyttelyn teokset ovat siitä todiste.
Jari Silomäki on dokumentaariseen valokuvaukseen keskittyvä valokuvataiteilija, jonka teoksissa yhdistyvät henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset teemat.
