Gallerian tilaan rakentuu kokonaisuus, joka  ilmentää ihmiskehon, mielen, aivojen ja tajunnan yhteenkietoutuneisuutta. Valkoinen tila on pinta, kuten iho on pinta kehossamme. Valkoinen tila ja esineet edustavat mielen rakenteita: eräänlaista mallia tai karttaa. Aivojen luoma malli on perusta tulkinnoille ulkoisen maailman tapahtumista ja minuuden kokemuksesta. Luomamme malli tai kartta työskentelee yhdessä kehon kanssa pyrkien alati ylläpitämään jatkuvuuden kokemusta. Kosketus iholla luo värähdyksen valkoisella pinnalla – jotain tapahtuu.

Näyttelyn teos Klovni edustaa ihmistä. Sen kautta aukeaa erilaisia tulkintamahdollisuuksia kohti mielen ja tajunnan toimintaa, mutta myös ajatuksiin sirkuksen ja huvipuistojen lavastettuista maailmoista, joissa illuusiot ja silmänkääntötemput kuljettavat katsojaa oudoista kokemuksista toiseen. Klovni on samaan aikaan sekä irrationaalinen hahmo, että todellinen. Sen olemus on ristiriitainen: ollessaan samalla hauska että alati epäonninen kohdatessaan maailman tapahtumia.

Näyttely Laajentunut todellisuus käsittelee aivojen kykyä ja kyvyttömyyttä ilmentää todellisuutta. Yleisesti on oletettu että  aivot ovat rationaaliset ja erehtymättömät, kun taas kehomme ja kehomme tuntemukset ovat jotain muuta.  Pitääkö tämä  paikkansa, sillä aivomme toimivat vain ja ainoastaan yhdessä kehomme kanssa? Millaisia kokemamme asiat  todella ovat luonteeltaan? Voimmeko vetää rajaa toden ja epätoden välille? Onko kaikki lopulta suhteellista ja subjektiivisen todenperäisyyden välittämää?

Näyttelyn keskiössä on kehotietoisuuden herkkä tasapaino. Kehotietoisuudeksi kutsutaan oman kehon kokemusta kaikkine osineen. Tietoisuus omasta kehosta saadaan aikaan aivoissa yhdistelemällä tietoa näkö-tunto-ja tasapainoelimistä. Tieto yhdistellään aivoissa malleiksi, jotka tuottavat kokemuksen omasta kehosta. Jos aistitiedon yhdistely jostain syystä epäonnistuu syntyy outoja kokemuksia.  Näistä äärimmäisin on kehostapoistumiskokemus. Oudoissa kokemuksissa kehon osat voivat kokemuksellisesti venyä ja kutistua, oma jalka voi tuntua vieraalta tai rintakehään voi ilmestyä kolmas käsi. Nykytiedon mukaan kaikissa kehostapoistumiskokemusten yhteydessä tapahtuvissa havainnoissa on kyse omien mielikuvien ja käytettävissä olevan aistitiedon yhdistelystä. Aivojen valtavaa prosessointikapasiteettia kuvaa se, että uusi näkymä näyttää täysin uskottavalta ja kokemus leijailusta on hyvin aito. Neuraalinen matriisi, jossa elämme, venyy ja muotoutuu tilanteen vaatimusten mukaan.

Anna Hyrkkänen on Tampereella työskentelevä kuvataiteilija. Hän työskentelee pääasiallisesti kuvanveiston ja tila-ja valoinstaallaatioiden parissa. Hyrkkäsen teokset syntyvät usein tutkimalla valoa erilaisissa tiloissa ja materiaaleissa: valo on niiden konkreettinen että tulkinnallinen osa. Tutkiva, reflektoiva mieli ja kokeva tunteva keho asettuvat työskentelyssä tarkastelun kohteeksi. Teokset käsittelevät ihmistä kehollisena ja mielellisenä olentona, joka on sitkeästi kytköksissä materiaalisuuteen ja aikaan.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.