Yleisen määritelmän mukaan taidehalli on taiteen esittämisen paikka, joka ei yleensä harrasta tutkimustoimintaa eikä ylläpidä kokoelmia. Pohjoismaisten taidehallien erityispiirteisiin kuuluu vahvasti myös muu toiminta, kuten symposiumit, työhuoneet ja pedagogiset ohjelmat sekä näkemyksellinen johtaja, joka on taidekuraattori tai taiteen asiantuntija. Taidehallia ylläpitävät joko yksityiset, kunnalliset tai yleishyödylliset tahot.
Pohjoismaissa taidehalleiksi määriteltyjä kohteita on runsaasti, ainoastaan naapurimaastamme Ruotsista löytyy noin 22 kunnallista ja 25 yksityistä taidehallia. Suomessa taas on perinteisten taidemuseoiden lisäksi runsaasti pienempiä niin kutsuttuja taiteilijavetoisia gallerioita, joilla kaikilla on omat erityispiirteensä. Kenttä on maassamme monipuolinen, mutta myös fragmentoitunut ja keskisuuria taideorganisaatioita on vähän. Isoja tai keskisuuria taidehalleja löytyy vain pääkaupungista, Vaasasta, Seinäjoelta ja Porvoosta. Suomessa pitkään vallinnut näyttelymaksukäytäntö on luonut omat haasteensa sekä kotimaisille taiteilijoille että kentän kansainvälistymiselle.
Turussa valmistuu runsaasti kuvataiteilijoita, täällä on mm. yksi Suomen kolmesta kandidaattitason valokuvakoulutuksista. Valmistumisen jälkeen taiteilijat hankkivat työhuoneen ja pyrkivät elättämään itsensä taiteella. Vaan se ei ole Suomessa helppoa, sillä kilpailu on kovaa: vain muutama saa työskentelyapurahaa ja taidemyynti on vähäistä. Kuvataiteilijat kuuluvat Suomessa luovan alan ammattikunnista köyhimpiin ja työllisyysaste on pohjalukemissa. Tilanteeseen onkin reagoitu valtakunnallisella tasolla, sillä taiteen ja taidepalveluiden välitystoiminnan kehittämisen kautta saisimme ammattitaiteilijoille tuloja sekä kuvataiteilijoiden osaamista ja potentiaalia hyödynnettyä. Välittäjätoiminta ei viittaa aina numeraaliseen arvoon, vaan välitys voi generoida niin kutsuttua ”viivästynyttä arvoa”. Esimerkiksi voi taidehallin työskentely paikallisen taiteilijaryhmän kanssa edesauttaa taiteilijoiden menestystä kansainvälisellä taidekentällä useampia vuosia myöhemmin. Taidetoimintaa ei voi näin ollen koskaan pelkästään kvantitatiivisesti mitata, vaan arvioinnin ja laatukeskustelun ytimessä on oltava ammatillisuus, pyrkimykset ja arvot.
Nykytaiteilijat hyödyntävät tänään yhä laajempaa välineistöä teosten luomisessa, samalla immateriaalinen taide, aktivismi ja niin kutsuttu ”kohtaamisen taide” ovat olleet nousussa viime vuosikymmenet. Valokuvaus on ja tulee olemaan vahvasti oma osaamisalueensa, mutta kasvavassa fokuksessa on myös näkemisen, kuvien tulkitsemisen ja valokuvien käyttötapojen tutkiminen. Digitalisaatio on vaikuttanut taiteen aloista kaikista eniten valokuvataiteeseen ja kuvataiteeseen, sillä visuaalista taidetta voi välittää pitkälti digitaalisten kanavien kautta. Muutos on tuonut runsaasti uusia vaatimuksia sekä osaamiseen että välineisiin, joissa valinnanvaraa riittää, mutta digitaalisia yhteistyöhuoneita ja jatkokoulutuksia on kuvataiteilijoille niukasti tarjolla.
Turun nykytaideskene on vilkas ja dynaaminen, alueen taidetoimijat ovat rohkeita ja kokeellisia – usein alan edelläkävijöitä. Taiteilijoiden ja tutkijoiden liitto on Turussa vahva, ja kulttuurista nauttivia kaupunkilaisia runsaasti. Näistä asioista olemme ylpeitä ja niistä kannattaa pitää huolta. Silti esim. yritysyhteistyö, matkailijat ja säännöllisten taideharrastajien ulkopuoliset ryhmät loistavat taidegallerioissa poissaolollaan. Taiteen tulee olla jokaisen kävijän saavutettavissa, ja siihen tarvitaan muutakin kuin ilmoitus maksuttomasta sisäänpääsystä. Saavutettavuus ja toiminnasta tiedottaminen ovat näin ollen jatkuvia kehitystyön kohteita, jotka resurssipuutteesta valitettavan usein jää vapaan kentän taidetoimijoilla kesken. Kielen inklusiivinen käyttö, lähestyttävyys, verkostojen luominen ja erilaisten kohderyhmien tavoittelu ei ole instituutioiden tapaista kävijämäärätavoitteiden työstämistä, eikä myöskään kaupallisuutta tai populismia. Se on ammatillista välittäjätoimintaa, joka vaatii organisaatioon tehtävään palkatun henkilön.
Turun Taidehalli on uusi visuaalisen taiteen keskus, joka avautuu alkuvuodesta 2019 Turun Vanhalla Suurtorilla joulurauhan julistuspaikan naapuritalossa, Vanhalla Raatihuoneella. Turun Taidehalliin muuttavat kaksi alueen keskeistä taideyhteisöä, Turun Taiteilijaseura ry ja Valokuvakeskus Peri ry. Keskittämällä resursseja, tukemalla taiteilijoita sekä kehittämällä uusia toimintamalleja, aloja ylittäviä yhteistyökuvioita ja välittäjätoimintaa tämä uusi nykytaiteen yhteenliittymä vastaa kentän tarpeisiin, tässä ajassa. Turun Taidehalli on pilottihanke, eräänlainen ”käynnistäjä” (engl. incubator), jonka avulla kokeilemme sitä rakenteellista muutosta, josta on jo pitkään taidepoliittisessa keskustelussa puhuttu.
Turun Taidehalli on elävä keskus luomiselle, taidevälitykselle, kohtaamisille, taidepalveluille ja tapahtumille. Taideyhteisöt järjestävät taidehallissa gallerianäyttelyjä sekä ylläpitävät talossa mm. Turun Taidelainaamoa, kuvataiteilijoiden digitaalista työhuonetta ja valokuva-aiheista kirjastoa. Turun Taidehallin kolmannen kerroksen juhlasalia voi varata tilaisuuksiin ja siellä järjestetään myös Taidehallin omia taidetapahtumia. Yleishyödylliset yhdistykset voivat vuokrata juhlasalia alennettuun hintaan ja vapaan kentän taidetoimijat voivat kokoustaa Turun Taidehallissa maksutta.
Tervetuloa Turun Taidehallin!
Turku 21.1.2019
Sade Kahra
hallituksen puheenjohtaja
Turun Taidehalli ry
Saara Kumpulainen